Tuomas Tokila vangitsee reikäpallon viimeisissä harjoituksissa ennen joulutaukoa.
Josban valmennusjohto hörppii kahvia ennen syyskauden viimeisiä harjoituksia ja miettii mikä yksi sana kuvaisi joukkueen matkaa runkosarjassa ennen joulutaukoa.
– Repaleinen, valmennustiimi tiivistää.
Sitähän se on ollut totta totisesti. Molemmat maalivahdit ovat olleet terveenä koko syksyn, mutta 23 kenttäpelaajasta huonoimmillaan harjoituksissa, ja jopa peleissä on jouduttu selviytymään vain 11-12 miehellä.
– Se on vaikuttanut valtavasti tekemisen laatuun.
Nyt on pientä toivoa ja valoa näkyvissä. Loukkaantumiset ovat vähentymässä, ja toivottavasti pysyvästi.
– Se lisäisi samalla merkittävästi joukkueen sisäistä kilpailua pelipaikoista. Se taas on koko joukkueen etu, valmennustiimi muistuttaa.
Kapteeni Juho Väisäsen ei tarvitse pitkään miettiä minkä sanan hän syksystä valitsee.
– Ailahteleva, Väiski tuumaa.
– Meillä on ollut huippupelejä ja sitten on heti sukellettu. Liikaa on ollut tätä ailahtelua.
Kapteenin mielestä loukkaantumiset vaikuttavat monella eri tavalla joukkueeseen.
– Mieliala helposti laskee jos on vain kymmenkunta miestä reeneissä terveenä. Se voi vaikuttaa ihan huomaamatta.
Väiski muistuttaa, että leveää rintamaa tarvitaan tammikuussa kun pelejä on todella paljon.
Nuorista tulokkaista syksyn onnistuja on ollut Santtu Siponen. Peliaikaa on tullut paljon.
– Enemmän sitä on tullut kuin odotin, Sipsi tunnustaa.
Viime viikonloppuna Santtu keräsi kahdesta ottelusta seitsemän tehopistettä.
– Omia pisteitä tärkeämpää on, että joukkue voittaa ja kerää pisteitä.
Syksyllä 18 vuotta täyttänyt Siponen arvioi kehittyneensä miesten sarjassa eniten pallollisessa pelissä.
– Pallon kanssa on pakko oppia tekemään nopeampia ratkaisuja. Vastustajan pakit pitävät siitä huolen.
