Hallitseva Suomen mestari oli juuri niin kova vastus kuin olettaa saattaakin. Kovassa tikissä olivat kaikki Happeen kentälliset ja vauhti kentällä oli välissä aivan hurjaa. Kovaotteiseksikin peli kääntyi varsinkin toisessa erässä.
Ottelu alkoi niin tutuksi tulleissa merkeissä. Ottelu vanheni 44 sekuntia ja oman pään huolimaton pelaaminen johti ensimmäiseen takaiskuun. Jos asiasta jotain positiivista hakee, niin se on se, ettei maalia ottanut kontolleen tähän kamppailuun nimetty aloituskentällinen, jonka tarkoitus oli pimentää vastustajan ykkösnyrkki, Matkainen-Auronen-Laasonen-Tikkanen-Väisänen. Ketju olikin josbalaisittain päivän onnistujia, samaan kategoriaan pitää nostaa myös muutamia maagisia koppeja ottanut maalivahtimme Tuomas Tokila. Vieraiden parhaimmistoa, niin hyvässä kuin pahassakin, oli Jami Manninen, joka ennen peliä palkittiin salibandyliigan kuukauden pelaajana, varmaankin ansaitusti.
Luvut 8-2 eivät mairittele kumpaakaan osapuolta. Kotijoukkue oli sellaisella asenteella liikkeellä, että olisivat luultavimmin halunneet tehdä enemmänkin maaleja, ja paikkojakin toki oli rumempiinkin lukuihin meidän kannaltamme. Josbalaisittain ottelu jätti jälleen kysymysmerkkejä karvauksen ja merkkaamisen suhteen, kuten myös hukattujen maalipaikkojenkin suhteen. Huolestuttavaa oli myös jalkojen loppuminen. Toki ottelu oli selkeästi kovatempoisin tähänastisista liigakamppailuista, mutta siltikin. Jos nyt alkaa paljastumaan kesäharjoittelun riittämättömyys, niin ollaan todellisen kurssinkorjaamisen tarpeessa, aivan pohjamutia myöten.
Jyväskylän Monnarilla oli loistava tunnelma, josta meillä on myös oppimista. Todettakoon kuitenkin että Heimo Hirvi ei kummoinen maalivahti ole…
Edustuksen pelit jatkuvat puolentoista viikon päästä torstaina (6.11.) Joensuu Areenassa samaista Happeeta vastaan.
Esa Jokisen kuvia ottelusta
