Kuvateksti: Kahviotiimissä on nauru herkässä.
Josban edustusjoukkueen kotipelien kahviossa on rento tunnelma vaikka kentällä olisi samaan aikaan tiukkaa.
– Vatsalihakset ovat kovilla, nauretaan niin paljon, vakuuttaa kahviotiimin vetäjä Katja Väyrynen.
Edustuksen kahviossa pyörii divariotteluissa aktiivisesti puolenkymmentä naista. Kahviossa yhteispeli toimii.
– Ihaninta olisi saada samalla katsoa peliä suoraan myyntipaikalta, mutta valitettavasti kentän laidalle kahviota ei ole saanut Areenassa pystyttää, Väyrynen harmittelee.
Ääni kateissa junnuvuosina
Salibandy on tahdittanut Katja Väyrysen perhe-elämää Eetu Sorvalin äitinä jo kymmenkunta vuotta. Isä Niko on valmentanut ja nuoremmat veljet Otto ja Aku ovat pöyrineet jo vuosia mukana kentän reunalla.
– Junnuaikoina jokaisen pelin jälkeen oli kotona kolme päivää hiljaista kun ääni oli kadonnut. Pari viime vuotta on mennyt kahviossa, niin äänikin on paremmin kunnossa pelien jälkeisellä viikolla.
Muuten ei äidin kanssa säbästä kotona juuri puhuta.
– Tai jos puhutaan niin jotain simppeliä, taktiikat ei ole hallussani. Kun treenivaatteet kaipaavat pesua tai lääkettä etsitään vaivoihin, silloin äiti voi olla avuksi.
Pulla tuoksuu kotonakin
Katja Väyrynen tietää, että salibandy on ja tulee olemaan perheen kahden pojan unelma. Kolmas poika nauttii jääkiekkokaukalosta.
– Jokaisen pojan talkoisiin yritetään jotenkin osallistua, mutta Josban edustuksen kahviotiimi vie kyllä ajallisesti isoimman siivun.
Entäs kun ottelukalenterissa on tyhjää, mitä silloin tapahtuu?
– Tykkään leipoa, ja teen käsitöitä. Nautin vaan olla kotona kun sellainen hetki joskus on mahdollista.
