Kuvateksti: Josban ääni Areenassa – kuuluttaja Jussi Nevalainen.
Josban kotiotteluissa sattuu ja tapahtuu. Kuuluttaja Jussi Nevalainen (27) on kerran lähes tyrmätty.
– Se oli kaudella 2013-2014. SSV:n pelaaja tuli ryminällä päin toimitsijapöytää ja lensin tyylikkäästi selälleni katsomon eteen tärskyn voimasta.
– Hävetti niin paljon, että tein varmasti jonkin nopeusennätyksen noustessani kyynärsauvojeni kanssa ylös selinmakuulta, Jussi muistelee.
Nevalaisen väistöliike oli nimittäin vähän tavallista hitaampi juuri tehdyn polvioperaation jäljiltä.
Jussi tuli Josban kotiotteluiden kuuluttajaksi juuri tuolla samaisella liigakaudella.
– Olin kuuluttanut useita vuosia 2. divisioonassa kotikylän seuran, juukalaisen Coach Teamin kotiotteluita. Joku keksi pyytää minua hommaan. Aluksi lupasin hoitaa muutaman pelin, mutta tässä sitä ollaan. Takana on kolme täyttä kautta.
Draamaa tarvitaan
Miten sitten rakentuu hyvä pelitapahtuma ja mikä siinä on kuuluttajan rooli?
– Uskon, että tietynlainen dramatisointi: pelaajaesittelyt, tunnelmaa kohottavat musiikit ja näyttävät tehosteet, kuten valotaulu ja savut, nostattavat pelaajien fiilistä ja myös katsojien viihtyvyyttä.
Nevalainen sanoo tekevänsä kotiläksyt hyvin ennen ottelua.
– Vaikka kotijoukkueen maaleja hehkutetaan enemmän, en missään nimessä halua olla asiaton vierasjoukkuetta tai tuomaristoa kohtaan.
– Kuuluttajankin fiilis nousee, kun Josba pelaa hyvin ja aistin, että yleisö viihtyy ja pitää ääntä katsomossa.
Tämän kauden erätauko-ohjelmisto on Nevalaisen mielestä piristävä ja positiivinen uutuus.
– Ne tuovat lisää väriä ottelutapahtumaan ja näin myös hiukan harvinaisemmat lajit pääsevät valokeilaan yleisön edessä.
Tunteet pidettävä piilossa
Nevalainen työskentelee luokanopettajana Kolin koulussa, mutta asuu avovaimonsa kanssa Joensuussa. Oma laji on jalkapallo.
– Viime kesänä pelasin Joensuun Palloseuran riveissä. Juniorivuosina pelasin salibandya aktiivisemmin, mutta viime vuosina lähinnä höntsäilymielessä Coach Teamin kakkosjoukkueessa.
Miten hillitset itsesi, kun huomaat, että Josba kärsii kentällä vääryyttä?
– Tämä ei ole ollut ongelma. Toimitsijapöydän takana ei passaa elää liian tunteella.
Esimerkiksi yleisöä kuohuttavan jäähyn kohdalla kuuluttaja vain kertoo asiallisesti tapahtumat yleisölle.
– Jos siinä alkaa leukojaan liiaksi louskuttamaan, saattaa otteluvalvoja kirjailla raporttiinsa sellaiset terveiset, että Nevalainen voi etsiä seuraavaan peliin paikkansa jostain muualta.
– Kaikkihan sen tietävät, kumman puolella pelissä olen, joten kyllä kotijoukkueen maalit voi kuuluttaa ihan urku auki. Oma mielipide on, että kotijoukkueen puolella saa olla, kunhan ei lähde mollaamaan vierasjoukkuetta.
Mieluummin positiivista
Jussin mielestä yleisö pitää Josban kotiotteluissa hyvin ääntä.
– Areena on vain sen verran iso mökki, että oikein tiiviin tunnelman luominen vaatisi nelinumeroisen määrän katsojia lehtereille.
Nevalainen on aistinut penkiltään, että joensuulainen salibandy-yleisö on vaativaa, ja tiukan paikan tullen soraääniäkin alkaa katsomosta kuulua.
– Pitää kuitenkin muistaa, että nuorelle ryhmälle sattuu virheitä, eikä kritiikki varmaankaan auta asiaa siinä kohtaa, Jussi tsemppaa.
