Joensuusta lähdettiin aamuvarhaisella kohti Ylöjärveä, kun kutsu TFT-turnaukseen oli kuulunut. Ensimmäisenä vastustajana oli isäntäjoukkue Ilves. Tiukan väännön ja hyvinkin tasaväkisen ottelun lopputuloskin oli tasainen, 3-3. Harvoin tasapeli maistuu yhtä makealta kuin voitto, mutta nyt oli se hetki.
Toisessa pelissä oli vastassa NTK Nakkila Legends, joka rökitti meidät rumin lukemin 7-0. Vastustajan pelaajat olivat isoja, nopeita ja tarkkoja. Sama joukkue oli voittanut viime vuonna turnauksen, joten huonolle emme hävinneet.
Päivän rasitusten jälkeen ruoka ja lepo maittoivat väsyneille turnaajille, ja aamulla josbalaiset nautiskelivat hotellimme aamupalapöydästä ja reippaasta aamuverryttelystä ennen toisen päivän otteluita.
Ensimmäisenä vastassa oli Rauman SalBa, ja Josba hallitsi enimmäkseen ottelua, vaikka ilmaiseksi ei toki maaleja tehty tässäkään pelissä. Loppulukemat 4-1 lämmittivät mieltä, vaikka maalivahtia harmittikin yksi yllätysmaali, joka syntyi sekavasta tilanteesta maalin edessä.
Toinen vastustaja oli Oulun OFBC 05. Oululaiset saivat tosiaan tehdä töitä maaliensa eteen, mutta vaikka Josba esitti etenkin ottelun alussa reippaita otteita, lopputulos taas ikävät 6-0.
Tappioista huolimatta etenimme pronssiotteluun asti. Josba esitti parasta peliä milloinkaan, ja vastassa ollut, jo tutuksi tullut Ilves pelasi uudelleen hyvin tasaväkisesti Josban kanssa. Joukkueet nakuttivat maalinsa vuoronperään. Erätauolle mentäessä Josba johti 1-0, Ilveksen tehtyä maalin Josba nykäisi uudelleen johtoon, mutta Ilves tasoitti tilanteen, kun peliaikaa oli jäljellä 5 minuuttia. Raivokkaasta taistelusta huolimatta Josban voittomaali jäi tekemättä, ja peli päättyi tasan 2-2. Turnaussääntöjen mukaan jatkoaikaa ei pelattu, vaan ottelu ratkaistiin rangaistuslaukauksilla, jotka Ilves voitti.
Kultapelissä vastakkain olivat Oulu ja Nakkila, joista vahvemmaksi kohosi lopulta Oulu.
Vaikkei mitalia tullutkaan, saimme arvokasta turnauskokemusta, sykähdyttäviä pelihetkiä ja oppia runsain mitoin. Hyvä reissu, jolta tultiin kotiin väsyneinä, mutta sittenkin onnellisina – eikös vaan?
Säbämutsi
