Josban edustusjoukkueen nuorimman titteliä tällä kaudella kantava Joona Monski Mononen (18) korkkasi divarivauhdin viime viikonloppuna Nurmossa. Mutta tilanne oli erikoinen kun tuo tärkeä hetki koitti.
– Tiesin, että menen kolmannessa erässä kentälle ja tietenkin se vähän jännitti. Seuraavasta vaihdosta olisin mennyt kentälle, mutta sitten tuli se viiden minuutin jäähy ja tilanne muuttui täysin, Joona muistelee Jymy -pelin dramaattisia käänteitä.
– Vähän huonoon saumaan se minun divarialoitus osui, mutta kun pelin luonne muuttui pystyin loppuerän pelaamaan paineitta. Jalkaa riitti hyvin vastustajan karvaamiseen, Monski kertaa tapahtumia.
Ensimmäistä divaripelistä jäi lopulta selkeä muistijälki; vauhti ja tilanteiden nopeus.
– Heti siellä oli joku äijä iholla, ihan sama missä päin kenttää olit.
Joona on Josban kasvatti ja nuori mies on kolunnut läpi tutun pelaajapolun D-junnuista alkaen. Muita lajeja ei ole ollut.
Joona on joukkueessa ainoa 1999 syntynyt pelaaja. Nousu miesten joukkueeseen kesällä tuntui tietenkin hyvältä.
– Kilpailu peilipaikoista oli kovaa, mutta tykkäsin siitä. Olihan se hieno tunne, kun työnteko palkittiin tällä tavalla.
Eikä kilpailu ole mihinkään kadonnut, nyt kisataan pelipaikoista ja ajasta.
– Sitä tapahtuu tietysti koko joukkueen kesken, mutta meillä tulokkailla on tietysti lisäksi keskinäistä kisaa. Toki jokaisen pelipaikka vaikuttaa siihen erikseen.
Pelejä kertyy myös Josban Akatemia -joukkueessa ja muutama peli myös A-junnuissa.
– Akatemia on tärkeä, pelituntuma säilyy.
Joona listaa omaksi vahvuudekseen pallollisen pelin hyökkäyspäässä.
– Minun pitää korvata pientä kokoa nopeilla suunnanmuutoksilla ja pelata sillä tavalla vastustaja ulos tilanteesta.
Eniten kehittämistä Monski löytää pallottomasta pelistä.
– Paikan haku ja tyhjän tilan löytäminen, niissä pitää parantaa.
Jatkosuunnitelma on selvä – pelipaikan vakiinnuttaminen miehissä ja siitä eteenpäin niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.
