Kaksi kautta malttoi mies olla siviilissä, ja sekin oli täyttä tuskaa. Mutta nyt se tapahtuu; Hannu Hirvonen palaa Josban edarin joukkueenjohtajaksi.
– Ei tästä pääse ikinä eroon, se on rakkaus lajiin, Hanski myöntää.
Hanski tuli Josbaan huoltajaksi vuonna 2005 pariksi kaudeksi. Sitten iski nakki joukkueenjohtajaksi liigaan vuonna 2007 ja siinä menikin useampi kausi.
– Valmentajina olivat silloin Kettusen Petri, Ruokosen Antti ja Sorjosen Sami.
Hikiset hallit odottavat
Viime keväänä Hannu kävi jo haistelemassa muutamassa vieraspelissä minkälaista toiminta on Divarissa.
– Samanlaista näytti olevan, reikäpallon perässä juostaan hikisissä halleissa.
Hetken pohdittuaan Hanski löytää kuitenkin eroja liigan ja Divarin väliltä.
– Siellä on vastassa erilaisia seuroja. Kaikki ei välttämättä ole ihan prota. Ei ne pelaamiseen vaikuta, mutta ottelujärjestelyissä pikkujutuista näkee kun joukkue tulee alemmista sarjoista.
Hanskin mielestä joukkueenjohtajan tärkein ominaisuus onkin lehmänhermot.
– Pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pitää olla järjestelykykyä ja valmis aikataulumuutoksiin.
Hanski aikoo lähteä uuteen kauteen sillä ajatuksella, että joukkue saa keskittyä pelaamiseen ja valmentajat valmentamiseen.
– Pitää olla helppo mennä peliin, sekä kotona että vieraissa, Hanski määrittelee.
Se edellyttää Hannu mielestä sitä, että taustatiimin kanssa asiat on sovittu mahdollisimman tarkasti ja työnjakoon voi myös luottaa.
Ukki kaitsee kovia äijiä
Hanskin mielestä on poikkeuksellista, että joukkue oli kasassa jo huhtikuussa. Joukkueenjohtaja ihastelee myös pelaajien sitoutumista.
– Tämä on kehittyvä joukkue ja toivottavasti sen runko pysyy kasassa pitkään. Divari on kova sarjataso, mutta tahtotaso on niin korkea, että joukkueella on potentiaalia minne vain.
Hirvonen huomauttaa, että toiseen divarikauteen lähtee joukkue, joka jo tietää mitä edessä on.
– Nämä on fiksuja äijiä ja ne tietää jo sen jutun, Hanski uskoo.
Nuorten parissa toimiminen antaa Hanskille voimia ja tuo iloa elämään.
– Sitä pysyy paremmin ajan hampaissa kiinni kun touhuaa niiden kanssa. Ainakin omasta mielestä, tuskin poikien mielestä, Hanski-ukki pohtii.
Hanskilla onkin kasvamassa perhepiirissä jo oma ketju lapsenlapsia, kaikkiaan neljä. Joukossa kaksosetkin. Omat lapset ovat pian kolmekymmppisiä eikä heillä ole säbätaustaa.
– Molemmat harrastivat alppilajeja 18-vuotiaaksi saakka,mutta Jospa jo seuraava sukupolvi löytäisi salibandyn pariin, Hannu hekottelee.
