02.03.2010

C94 Aluesarjan huipentavassa kolmen ottelun turnauksessa Joensuussa

Joensuu, lauantai 27.2.2010. Tähän on tultu, ratkaisun hetki. Aluesarjan seitsemäs ja viimeinen turnaus. Pyhäselän Urheilijoiden järjestämä turnaus lähes Josban kotikentäksi luokiteltavalla Intersport Liikuntakeskuksella. Sarjan huipentavassa turnauksessa Josballa vastassa ei enempää eikä vähempää kuin sarjan kolme kovinta vastustajaa: ensimmäisessä ottelussa Josban kanssa kaksi kertaa kauden aikana tasapelin pelannut HIF, toisessa ottelussa sarjakolmonen Top Team ja päivän ja koko aluesarjan viimeisessä ottelussa rakas vihollinen Pyhäselkä.

Karut faktat: Pyhäselällä sarjajohto yhden pisteen turvin, sekä vastassa Josban lisäksi Top Team sekä sarjan heittopussi SB Savo. Mikäli Top Team ei onnistuisi nipistämään pistettäkään Pyhikseltä, riittäisi Josballe ainoastaan 3 voittoa sarjan voittoon ja paikkaan SM-playoff karsinnassa. Vastassa sarjan kolme kovinta vastustajaa, joten luvassa olisi todella hikinen iltapuhde, mutta hyvin harjoitelleella joukkueella ainoastaan yksi tavoite kirkkaana mielessä: tämä ei olisi kauden viimeinen turnaus!



Josba - HIF

Päivän ensimmäisessä kohtaamisessa vastaan asteli aina arvaamaton ja armottomasti taisteleva HIF. Edellisessä joukkueiden kohtaamisessa HIF:in kotikentällä Joroisissa joukkue uitti Josballe katkeran kalkin tasoittaen viimeisellä minuutilla lukemiksi 4-4. Samainen joukkue oli lähellä tasoittaa myös Pyhistä vastaan Interillä edellisessä Joensuun turnauksessa, ampuen pallon mm. ylärimaan ainoastaan 10s ennen ottelun loppumista, joten joukkueen vaarallisuus tiedettiin myös tilavammalla Intersportin alustalla. Kaikki pelaajansa enemmän tai vähemmän terveenä paikalle saanut Josba olisi kuitenkin valmis ottamaan härkää sarvista, ja voittamaan paineet, jännityksen sekä kaikki päivän kolmea otteluaan, tapahtui mitä tapahtui!

Ensimmäinen erä osoitti mistä tänään olisi pitkälti kyse: hermojen hallinnasta. Vaikka jännityksestä ja sen käsittelystä oltiin puhuttu jo ottelun alla, ei jännitystä pysty käsittelemään vasta kun se iskee päälle. Ensimmäinen erä olikin Josban osalta suorastaan järkyttävää mailan puristamista, jännittämistä. Juuri ottelun alla Pyhis oli varmasti kokenut samanlaisia tunteita, sillä Top Team taisi johtaa peliä parhaimmillaan jo 2-0, mutta lopussa vain vaivoin pystyi Pyhis venymään tärkeään 3-2 voittoon. Näin ollen Josballa ei olisi vara hävitä tänään otteluakaan, tai edes Pyhiksen voittamisella päivän viimeisessä ottelussa ei olisi enää mitään merkitystä.

Ensimmäisenä maaliverkkoja pääsi heiluttamaan HIF. Ajassa 7.22 kiitti HIF-kapteeni Joona Pöntinen Josba-sekoilusta, ja taululla päivälle pahin mahdollinen alku: 0-1 HIF:ille. Ja puristus eikun lisääntyi. Helppojenkin syöttöjen hyppiessä lavoista, mennen suorastaan metritolkulla ohi tavoitelluista pelaajista, oli Josba suurimman osan ajasta suorastaan hätää kärsimässä. Ainoastaan Niko Heikkisen upeat otteet maalilla pitivät lukemat tasaisina. Kyllä Josballakin omat paikkansa oli, mutta ensimmäisessä erässä maaleista vastasi HIF. Pari minuuttia ennen erätaukoa nimittäin HIF löysi vielä tavan iskeä puukon syvemmälle Josban selkään, ja peli 0-2:een. Järkyttävä ensimmäinen erä päätökseen ja pari minuuttia aikaa hengittää syvään ja löytää se kadonnut punainen lanka.

Tiukka puhuttelu, herättely, keskittyminen jälleen omaan tekemiseen, usko omaan tekemiseen. Tässä lyhyesti Josban reitti jälleen omalle tasolle, tasolle joka nostaisi joukkueen vielä HIF-kurimuksesta. Toinen erä käyntiin ja jalkaa liikkeelle entistäkin rivakkaampaan tahtiin. Eikä kulunut erää kuin vajaa 4 minuuttia, kun Valtteri Luukkonen räjäyttikin Josban punaiset roihuun, ja mukavan määrän paikalle saapuneita kannatajia iloon! 1-2 ajassa 18.34! Maalin jälkeen Josba joutui kuitenkin hetkeksi vaikeuksiin, sillä ajassa 20.32 passitettiin Josban Jere Kaartinen kahden minuutin istunnolle. Jäähyn Josba kuitenkin hoiti Niko Heikkisen johdolla, ja vajaa puoli minuuttia jäähyn loppumisen jälkeen lehahti Josban punainen liekki huippuunsa: asialla jälleen Valtteri Luukkonen ja tilanne tasan 2-2! Seuraava vaihto, ja Tero-Petteri Leinon komea laukaus saatteli Josban jo johtoasetelmaan 3-2! Kohta perään HIF:ille jäähy, ja Josballa paikka käyttää se kuuluisa "momentum" hyväksi ja karata jo 4-2 johtoon. Ei onnistunut Josba tässä jäähyn aikana, mutta heti jäähyn päättymisen jälkeen punaiset juhlimassa! Ja kukapa muukaan asialla kuin erän ja ottelun kolmannen osumansa viimeistellyt Valtteri Luukkonen! Tilanne siis toiselle erätauolle mentäessä iloinen 4-2 toisen erän mennessä Josballe puhtaasti 4-0!

Kolmas erä, ja ei löytynyt Josban iloiselle menolle enää pysäyttäjää. Heti erän alkuun Arttu Pesonen lukemiksi 5-2 ja Punakoneen leirissä täysi varmuus siitä, ettei tällä kertaa HIF:ille annettaisi edes mahdollisuutta yllättää. Olihan joukkue taistellut jo alkusarjassa uskomattoman 9-9 tasapelin Josban kanssa, sillä kertaa tiputtaen Josban yhden tasapelin myötä SM-sarjasta. Tällä kertaa tuolle yllätykselle ei annettu edes mahdollisuutta: Nikon jatkaessa maalilla vakuuttavin ottein onnistui ottelun lopulla maalinteossa ainoastaan Josba. Ensin joukkueen kapteeni Teemu Häyrinen napautti pelin 6-2:een ja ainoastaan 5 sekuntia myöhemmin pommitti Jukka-Pekka Härkönen loppulukemiksi 7-2 ajassa 41.44. Ainoa kauneusvirhe ottelun lopussa oli Josban kannalta täysin turha vaarallisesta pelistä tuomittu viiden minuutin jäähy. Viimeinen minuutti ja 7-2 johto, lienee sanomattakin selvää ettei kulmiin ole mitään tarvetta mennä ylimääräisen kovaa? No oppia ikä kaikki.

Näin ollen päivän ensimmäisestä ottelusta lopulta vakuuttavan kahden erän ansiosta 7-2 voitto sekä äärimmäisen tärkeä oppi paineiden ja jännittämisen käsittelystä. Tästä olisi hyvä jatkaa tunnin päästä seuraavaan otteluun, jossa vastaan asettui Pyhiksen enemmän kuin pinteeseen päivän ensimmäisessä ottelussa ajanut Top Team.

Josban maalit: maalintekijä (syöttäjä)
1-2 Valtteri Luukkonen (Jere Kaartinen)
2-2 Valtteri Luukkonen (Arttu Pesonen)
3-2 Tero-Petteri Leino (Otto Hämäläinen)
4-2 Valtteri Luukkonen (Janne Tykkyläinen)
5-2 Arttu Pesonen (Otto Hämäläinen)
6-2 Teemu Häyrinen (Juhapekka Halonen)
7-2 Jukka-Pekka Härkönen (Jere Kaartinen)

---

Josba - Top Team

Toisen ottelun lähtökohdat olivat selkeät: ensimmäisen ottelun tyyliseen jännittämiseen ei olisi varaa, vaan ainoastaan omalla pelillä voitaisiin päivän haasteista selvitä läpi voittajina. Ensimmäisen ottelun oppi olikin ilmeisesti mennyt läpi, sillä Josban Punakone käynnistyi toiseen otteluun heti alkuvihellyksestä. Ainostaan 49 sekuntia kellossa, ja komean henkilökohtaisen suorituksen päätteeksi Josban sankarina Jukka-Pekka Härkönen! 1-0 maalin syöttäjänä Otto Hämäläinen. Tästä ottelu lähtikin hyvin käyntiin, ja Josban pallollinen peli oli jälleen tutun turvallisella tasolla. Kolmen kentällisen luodessa lähes vuorotellen maalipaikkoja, siirsi Arttu Pesonen Josban jo 2-0 johtoon ajassa 5.08.

Top Team ei kuitenkaan antaudu koskaan taisteluitta, eikä niin tälläkään kertaa. Ajassa 6.20 sarjan pistepörssin voittanut Tomi Juvonen löysi lähes epätoivoiselta näyttäneestä tilanteesta Josban ällistykseksi pallonmentävän aukon. Ilmeisesti kaksista längistä ja muista väleistä tiensä verkkoon löytänyt pallo yllätti Josban maalilla hienon ottelun pelanneen Janne Partasen ja koko Josban vaihtopenkin, lukemiksi näin 2-1. Tämä ei kuitenkaan hetkauttanut Josbaa, ja parin minuutin päästä heiluikin verkko jälleen toisessa päädyssä: asialla jälleen Arttu Pesonen Janne Tykkyläisen pohjustaessa osuman puolustajan paikalta, 3-1 Josba. Ottelun hiljalleen kuumuessa, tulivat Josba-penkillä jo mieleen aiempi joukkueiden kohtaaminen Interillä, josta jälkipolville ei paljoakaan ole kertomista... Toivottavasti tällä kertaa homma pysyisi tuomareiden otteessa... Ensimmäisen erän ainoa tilastomerkintä tämän jälkeen maalipyssy Pesoselle, joka tällä kertaa passitettiin kahden minuutin istunnolle. Janne Partasen johdolla Josba-alivoima kesti kuitenkin ilman suurempia ongelmia.

Toinen erä, sama tarina. Josban keskittyessä vielä hetken pallotteluun, oli ottelu pian lukemissa 5-1. Ensin Mirko Ikonen siirretyn rangaistuksen aikana 4-1 Jere Kaartisen syötöstä, ja kohta perään Arttu Pesonen ottelun kolmannellaan lukemiksi 5-1. Syöttäjänä toimi tälläkin kertaa Janne Tykkyläinen. Tämän jälkeen ei ottelusta olekkaan paljoa jälkipolville kertomista. Pallollisen pelin jäädessä täysin sivurooliin ottelun etenemisessä, olivat myös pelaajien otteet sen mukaiset: täysin typerää tilanteen jälkeistä tökkimistä, työntämistä ja jopa suoranaista taklailua, jota tuomarit jaksoivat yllättävän, ja suoraan sanoen liiankin kauan katsella. Erässä ei lisää maaleja tehty, mutta erän viime sekunneilla vihellettiin Josballe jäähy selkeästä tilanteen jälkeisestä korkeasta mailasta. Muita jäähyjä ei tuomareiden useista varoitteluista huolimatta erässä nähty. Erityisesti Valtteri Luukkosen loukkaantumiseen johtanut keskellä kenttää tapahtunut selkeääkin selkeämpi kampitus sai Josba-leirin kyselemään tuomareilta missä ottelussa oikein mennään. Noh, kaikkea ei voi nähdä tuomaritkaan, ymmärtäähän tuon... Toivottavaa se kuitenkin olisi.

Toisella erätauolla tuomarit puhuttelivat niin joukkueen kapteenit kuin valmentajatkin, ja vihdoinkin ottelu saatiin jälleen hallintaan. Josba ei ottelussa enää maaleja tehnyt vaan suorastaan pelaajia lisäosumilta suojaten pelailtiin viimeinen vartti kellosta pois ennen Pyhisottelua. Kyllä erässä maali nähtiin, Top Teamin tehdessä viimeisillä minuuteilla loppulukemiksi 5-2. Jäähyjä sen sijaan alettiin nähdä viimeisessä erässä ihan kiitettäväänkin tahtiin: Top Teamille 3 ja Josballe 2 kahden minuutin istuntoa. Iso kiitos kuitenkin tuomareille tilanteen rauhoittumisesta, sillä toisen erän kaltaisia vaaratilanteita ei viimeisessä erässä kuitenkaan enää nähty.

2 peliä ja 2 voittoa, mutta sehän ei vielä riitä. Pyhiksen paukutellessa ottelunsa SB Savoa vastaan keskeytykseen lukemin 13-1 olisi kaikki lopulta kiinni päivän ja sarjan huipentavasta keskinäisestä kohtaamisesta. Välissä muutaman tunnin lepo, ja kello 19.00 Intersportilla nähtäisiin lähes Eeppisten taisteluiden kolmas ja ratkaiseva osa.

Josban maalit: maalintekijä (syöttäjä)
1-0 Jukka-Pekka Härkönen (Otto Hämäläinen)
2-0 Arttu Pesonen (Janne Laakkonen)
3-1 Arttu Pesonen (Janne Tykkyläinen)
4-1 Mirko Ikonen (Jere Kaartinen)
5-1 Arttu Pesonen (Janne Tykkyläinen)

----

Josba - Pyhis, kolmas ja ratkaiseva erä

Kauan odotettu kohtaaminen. Kolmas ja ratkaiseva näytös. 3 kauden aiempaa kohtaamista: 1 voitto molemmilla, 1 tasapeli. Aluesarjan osalta voitot 1-1. Pyhis sarjakärjessä sen selvitettyä kaikki karikot tuurilla ja taidolla aina vähintään maalin voittoon. Josballa rasituksena menetetty tasapelipiste HIF:in vieraana. Näin ollen Josballe riittäisi ottelusta ainoastaan voitto viemään joukkueen SM-playoffien karsintaan.

Ottelu alkoi juuri kuten odotettiinkin: Josba hallitsee peliä, Pyhis pyrkii iskemään vastaiskuin. Hyvään pallolliseen vauhtiin päivän aikana päässyt Josba loikin hyvää painetta heti alussa Pyhiksen päätyyn, mutta kuin varkain pääsi Pyhis iskemään ensimmäisen osuman. Kesken Josba-paineen pitkä roikkupallo Josban päätyyn, pieni pomppu ja mies läpi: Sami Simpanen vastustamattomasti peli 1-0 Pyhikselle ajassa 2.21. Vaikka alku karmaiseva olikin, ei Josballa ollut suurempaa hätää: Josban luodessa peliä, oli Pyhis suurimman osan ajasta pakotettu keskittymään puolustuspeliin. Ja ajassa 7.33 löysikin Jukka-Pekka Härkönen heikon kohdan, ja peli riemukkaasti 1-1 lukemiin! Ensimmäisessä erässä ei vauhdikkaasta pelistä huolimatta lisää maaleja nähtykään, siitä Josban maalia vartioinut Jonne Tarvainen ja Pyhiksen maalilla torjunut Joona Pesonen pitivät viimeistään huolen.

Toinen erä. Ratkaisevat 30 minuuttia jäljellä. Josban edelleen pitäessä palloa enemmän, osoitti Pyhis jatkuvasti vaarallisuuttaan myös hyökkäysalueella. Useat vaaralliset kuljetukset, vaaralliset laukaukset sekä ajoittain Josban heikko miesten merkkaaminen loivat pohjan useille Pyhiksen vaarallisille tilanteille, ja ajassa 16.16 yli-ikäinen Sami Simpanen pääsikin toistamiseen tuulettamaan maalin merkiksi, 2-1 Pyhis. Jo toistamiseen Pyhis pääsi rokottamaan heti erän alkuun. Josba jälleen takaa-ajoon ja pallo pyörikin jälleen Josban hallinnassa. Josban luodessa useita vaarallisia tilanteita, mutta kaikkien päätyessä joko päätyverkkoihin tai Joona Pesosen haltuun, oli ottelu hetken aikaa kuin veitsen terällä. Molemmat tiesivät seuraavan maalin tärkeyden, mutta kumpi sen onnistuisi tekemään? Josba. Ajassa 21.48 löysi Tero-Petteri Leino laukauksellaan puolesta kentästä juuri pallon mentävän aukon, ja tolpan viereen suuntautunut laukaus tasoittikin pelin riemukkaasti 2-2 lukemiin! Syöttäjänä maaliin kapteeni Teemu Häyrinen.

Mutta. Mutta. Pyhis on aina vaarallinen kun sille antaa pallon pyöriteltäväksi hyökkäyspäähän. Uskomaton paine Josban päädyssä reilun kahdenkymmenenviiden minuutin kohdalla loi useita vaarallisia maalipaikkoja. Parin minuutin pyörityksen aikana Jonne Tarvaisen torjunnat sekä ajoittain myös maaliviivalta siivonneet puolustajat näyttivät jo kestäneen pyörityksen, kunnes vielä kerran kimpoili pallo maalin läheisyydessä. Osuen lähes kaikkeen mahdolliseen, ja päätyen lopulta maalivahdin käsiin, näki tuomari pallon ylittäneen jossain välissä myös maaliviivan. Kukaan josbalainen ei tähän päiväänkään mennessä ei ole nähnyt pallon maalilinjaa ylittäneen vaikka verkon tiedetäänkin heiluneen. Ei auta kuitenkaan itku markkinoilla, tällä kertaa tuomari oli ilmeisesti tuomiostaan varma, ja pallo auttamatta keskiympyrään. 3-2 Pyhäselkä. Maalintekijänä kukas muukaan kuin ottelun kolmannensa viimeistellyt Sami Simpanen. Enempää maaleja ei toisessa erässä paikoista huolimatta nähty, ja näin Josba takaa-ajajana päätöserään.

Viimeinen vartti, ainakin tässä ottelussa, tässä turnauksessa. Hyvin alkanut erä, jossa Josban piti palloa vastustajan päädyssä, hakien paikkaa tasoittaa peli. Mutta, MUTTA. Pallon menetys, nopea kääntö Josban päätyyn ja Josban nopein puolustaja juoksemaan kiinni osittain jo läpi karannutta pyhiksen pelaajaa. Tälläkin kertaa Josban nopeimman pelaajan Juhis Halosen nopeus oli riittävästi tilanteen pelastamiseen, mutta miesten siinä rinnakkain juosten näkivät tuomarit tilanteessa myös rikkeen. Eivätkä ainoastaan rikkeen, vaan heidän näkemyksensä mukaan rangaistuslaukaukseen oikeuttavan rikkeen. Tuomio, jota voidaan pitää vähintäänkin kyseenalaisena, sillä läpiajo oli jo juostu kiinni. Niin tai näin, tyly tuomio ja pallo keskiympyrään. Kaksintaistelu, joka hiljensi hetkeksi vaihtopenkit ja runsaslukuisen yleisön, pysäytti kellon ja lähes ajan. Ville Simosen kuljetus maalia kohti... laukaus... maali... ja tuuletus, 4-2 Pyhäselkä ajassa 31.41.

Josba-penkillä sekunnin varmaankin ikuisuudelta tuntunut, oikeasti tuhannesosia kestänyt tyhjyys, ei voi olla totta... Välitön herääminen, aikaa kellossa vielä lähes vartti... vielä on aikaa, vielä on mahdollisuus. Josba aikalisä, ja samassa ajassa tiivistys peluuttamisessa ja maalivahdin vaihto. Kaikki keinot joukkueen herättelyyn olisi käytettävä nyt, sillä myöhemmin siihen ei tulisi enää uutta mahdollisuutta. Nyt tai ei koskaan.

Ja miten joukkue reagoi? Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka ylpeä olen tämän vuoden C94-joukkueesta. "Vielä me noustaan". En varmaan unohda sitä hetkeä koskaan. Kaikki peliin, pallo meille, nyt jos koska pitää pallon pysyä lavoissa ja pelaajien liikkeessä. Kesken Josban jakson iskee kuitenkin jälleen Pyhis... yksi hyökkäys, yksi huippuvaarallinen paikka... Niko Heikkisen upea pelastus ja koko joukkue hyppäsi jälleen ilmaan! Vielä on aikaa, vielä on mahdollisuus! Viimeisiä minuutteja viekin täysin Josba, pallon ja pelaajien liikkuessa syntyy myös maalipaikkoja. Katsojien huokaillessa ja kannustaessa suurin osa maalipaikoista pamahteli jälleen takaseinään tai Joona Pesosen suojuksiin, mutta ajassa 38.59 repesi punaiset liitoksistaan: kapteeni Teemu Häyrinen jälleen osoittamassa esimerkkiä ja komea laukaus vastustamattomasti verkkoihin: 3-4! Pyhäselän tuntiessa paineen, oli Punakone jälleen palannut. Vielä 5 minuuttia aikaa, vielä jaksaa, vielä uskoo... Paria minuuttia ja paria maalipaikkaa myöhemmin: Jere Kaartinen kädet ylhäällä! Komea laukaus jälleen vastustamattomasti ohi hienosti pelanneen Joona Pesosen ja lukemat 4-4 aiemmin päivällä loukkaantuneen Valtteri Luukkosen esityöstä! Kellossa aikaa 42.18, peli tasan. Josba ainoastaan maalin päässä siitä haaveesta, tavoitteesta... Nyt jos koska ei kukaan tulisi huomaamaan päivän aikana saatuja kolhuja, ei edes kenties aiemmin painaneita pieniä loukkaantumisia... Viimeisten minuuttien painekattila kiehui ja puhisi Pyhiksen päädyssä, mutta kerta toisensa jälkeen kuului katsomosta ainoastaan huokaus. Edes ilman maalivahtia ei pystynyt Josba luomaan tilannetta, josta se ratkaiseva ja viides maali oltaisiin saatu puristettua...

Summeri soi... Taistelu on ohi kentällä. Sisällä ainoastaan totaalinen tyhjyys. Epäusko. Pyhis oli voittanut taistelun vaikkei se edes voittanut. Pöytäkirjassakin aluksi merkattiin voittajaksi Pyhäselkä, mutta pienen korjauksen jälkeen tulokseksi saatiin tasapeli. Mutta mikään pöytäkirja ei muuta sitä tosiasiaa, että tasapeli oli tällä kertaa todellakin Pyhiksen voitto.

En muista Pyhiksen juhlinnasta mitään, en muista sitä edes nähneeni. En muista nähneeni muutenkaan juuri mitään, mutta muistan jokaisen ajatuksen... eihän tämä voi loppua näin. Eihän kaudella kerran hävinnyt joukkue voi tippua näin. Kuinka kausi voi loppua jos ei edes häviä... Miten kaikkien noiden tapahtumien ja tilanteiden jälkeen tämä päättyy tähän. Niitä urheilun hienoja hetkiä, niin hyvässä kuin pahassa.

Josban maalit: maalintekijä (syöttäjä)
1-1 Jukka-Pekka Härkönen (Otto Hämäläinen)
2-2 Tero-Petteri Leino (Teemu Häyrinen)
3-4 Teemu Häyrinen (Jukka-Pekka Härkönen)
4-4 Jere Kaartinen (Valtteri Luukkonen)

----

Pahoitteluni, että tällä kertaa turnausraportti tulee hivenen myöhässä. Tässä on itsekin tarvinnut pari päivää kasatakseen ajatuksiaan. Ymmärtääkseen mitä kaikkea lauantaina tapahtui. Monta kysymystä on ollut mielessä... mitä tein väärin, mitä olisimme voineet tehdä paremmin, onko se pallo edes pyöreä, ja jos on, niin miksei se meille voi kertaakaan pomppia tällä kaudella. Totta kai päällimmäisenä mielessä on uskomaton pettymys. 1 tappio kauden aikana, ja sarjapelit loppuvat tähän, ja millä tavalla.

Mutta sellaista se urheilu vaan karuimmiltaan on. Tulos ratkaisee. Voi vain kuvitella miltä tuntuu epäonnistua Olympialaisissa, seuraava mahdollisuus on vasta neljän vuoden kuluttua, jos silloinkaan. Ja kyseessä ovat ammattilaiset, useita kertoja päivässä harjoittelevat ammattilaiset. Onneksi meidän tapauksessamme kyse on vain harrastuksesta. Tärkeästä sellaisesta, mutta lopulta vain harrastuksesta. Harjoitukset jatkuvat, turnauksia tulee, seuraava kausi tulee. Ja C94 tulee palaamaan, kovempana kuin koskaan. Kenties seuraavaa turnausraporttia kirjoitellessa kyseessä onkin jo B94, aika näyttää.

En voi millään itse valmentajana sanoa, että C94:sten kausi olisi ollut kokonaisuudessaan epäonnistunut, pettymys. Tuloksellisia tavoitteita ei tällä kaudella täytetty, ja viimeisen turnauksen jälkeen maku kaudesta on karvas. Mutta jo se tapa, jolla kausi lopulta loppui, on vahva osoitus siitä kuinka hyvä kausi on joukkueelle ollut. Joukkue ei luovuttanut, ei antautunut, ei edes hävinnyt. Se taisteli ja uurasti loppuun saakka, uskoi loppuun saakka, antoi kaikkensa, loppuun saakka. Kuinka valmentajana voisin ikinä enempää vaatia? En voi. Kuinka voisin olla kauteen pettynyt, kun pelaajien fyysinen, pelillinen ja henkinen kasvu ja kehitys on ollut suoranainen ilo seurata ääreltään. En vaan voisi. C94 on ollut tällä kaudella uskomattoman hieno joukkue ja kokemus, josta olen vain ja ainoastaan iloinen ja ylpeä. Kiitos siis kaikille pojille sekä tietenkin taustajoukoille. Olette tehneet kerta kaikkiaan mahtavaa työtä läpi kauden. On todella, TODELLA harmi, ettei palkintona tuloksellisesti ollut tällä kertaa kuin valtava pettymys. Olisitte ansainneet parempaa.

Onnittelut ja suuri kiitos Pyhikselle. Olette myös hieno joukkue. Ansaitsitte paikkanne jatkopeleissä. "Win the right games", kuten sanonta kuuluu. Toivottavasti jatkoa seuraa. Toivottavasti saatte jatkoturnauksen tänne pidettäväksi, että pääsemme myös jännittämään puolestanne. Katsomaan läheltä mikä se todellinen taso kansallisella tasolla on. Tällä kertaa se taso jäi C94:ltä testaamatta, mutta suunnitelmat kohti kevään turnauksia ovat jo etenemässä. "Ysinelosten" tarina ei ole täten tämän turnausraportin jälkeen ohi. Tiedän, että vielä isompia turnauksia on tulossa, vielä isompia voittoja on tulossa. Tulkoon ensi kausi ja varmistakoon nämä sanani todeksi.

Näillä sanoilla haluan kiittää kaikkia C94-joukkueen otteita seuranneita! Sarjakausi valitettavasti pistetään jo tässä vaiheessa pakettiin, mutta jatkoa seuraa, se on varma! "Ysineloset" tulevat vielä!

Aki K